Lulu täytti tänään kunnioitettavat 6 kk (minne tää aika on mennyt?)! Sormiruokailu aloitettiin paria päivää ennen, eli lauantaina. Olen pistänyt merkille, että jostain syystä tosi moni vauva on valmis aloittamaan syömiskokeilut paria päivää ennen kuutta kuukautta ja niinpä se meni meilläkin. Jaa mistäkö tiesin, että vauva on valmis? No sillä kuuluisalla äidinvaistolla tietty. Ja onhan niitä ”oikeitakin” merkkejä ollut ilmassa.

Syöttötuolissa istumista alettiin treenata jo joitakin viikkoja sitten ja nyt neitokainen istuu niin jykevästi, että valmius on selvä. Motoriikka on myös harvinaisen kehittynyt, vauva osasi viedä purulelut suuhun tosi tarkalla sihdillä ja pidellä esineitä kätösissään pudottelematta niitä juurikaan.

Sormiruokailun alku ei ole vielä varsinaisesti syömistä. Enemmänkin makuihin ja tekstuureihin tutustumista, kuten tässä postauksessa kerroin. Ainekset ovat olleet samoja, mitä me vanhemmat olemme syöneet (äidinmaitoa ei olla vielä testattu tosin) ja niiden hyödynnettyjä jämiä.

Kurkku on parasta! Omaperäisen muffinssin ohje jäljempänä.

Lauantai

Päivällä: Kuorittuja kurkkutikkuja, höyrystettyjä porkkanatikkuja ja höyrystettyjä parsakaalinkukintoja.

Illalla: Raakoja porkkana- ja kurkkutikkuja

Kurkku on ollut alusta asti hitti! Kovasta kurkusta on helppo pitää kiinni, ilman että se menee poikki ja pehmeä sisus on helppo imaista kitaan. Kova osa jää jätteeksi (vai onko joku keksinyt sille käyttöä?). Porkkanaa ja parsaa meni kurkkuun asti minimaalisesti, jos ollenkaan. Mutta niitäkin oli kiva mussuttaa.

Illalla kävimme tätini luona juhlissa, missä aikuisille oli tarjolla vihannestikkuja hummuksen kanssa. Lulu pääsi imeskelemään lisä kurkkua ja raakaa porkkanaa ja viihtyi erinomaisesti.

Sunnuntai

Aamulla: Keitin luomukaurapuuron omaan maitooni ja Lulu maistoi 2–3 omaa lusikallistaan vetäen lusikan itse suuhunsa. Kurkkutikku piti myös antaa koluttavaksi.

Päivällä: Tein edellispäivän höyrystetyistä vihanneksista ja aamun kaurapuuronjämistä muffinsseja (sekoitin keskenään ja lisäsin yhden kananmunan joukkoon ja laitoin mössön silikonimuoteissa uuniin). Mielenkiintoisiahan niistä tuli, mutta vauva maistoi omin sormin lopputulosta minimaalisen biitin. Kurkun kera.

Illalla: Toinen vauvan sormenpään kokoinen pala muffinsia arvatkaa minkä, kyllä vain, kurkkutikun kanssa. Ainoa asia, jota kohti tyttö kurkottaa ahnaasti.

Maanantai

Aamulla: Pari kurkkutikkua ja uutuutena avokadon pala. Kurkun väristä, mutta ei todellakaan veroista (ilmeestä päätellen).

Päivällä: Eilisen muffinsin mutustelua ja uutuutena punainen paprika, jota oli kiva imeskellä.

Illalla: Keitetystä tuoreesta kampelan palasesta ja keitetyn perunan puolikkaasta tehty sose (seassa oliiviöljyä). Suuhun meni 2–3 vauvan lusikallista, mutta ei vältsiin mahaan asti.

Tiistai

Aamulla: Kurkkua, paprikaa, avokadoa (joka ei taaskaan miellyttänyt. Jännä kun itse olen avokadon suurkuluttaja, mutta raskaana ollessa se alkoi tökkiä…). 

Päivällä: Edellispäivän kampela-peruna-mössö ei maistunut ollenkaan. Ei jatkoon.

Illalla: Banaania maisteluannos, eli pari imaisua.

Tänään

Aamulla: Kurkku- ja paprikatikut ja uutuutena kirsikkatomaatti. Sisuksen annoin suuhun lusikalla. Ilmeestä päätelleen maku oli aika kirpaiseva.

Päivällä: Pakastin urheellisesti ne kaura-porkkana-parsakaali-äidinmaito-kananmuna-muffinit ja tänään otettiin kokeiluun uudestaan. Tällä kertaa maistui jo paremmin. Kurkun kera.

Illalla: Uutuutena mansikka ja mustikka (pakkasesta sulatettuja). Suuhun päätyi ehkä neljä mustikkaa ja muutama vähän mustikkaa isompi mansikka. Ilme oli yllättynyt, mutta tyytyväinen.

Naminami! Vihannekset rulaa!

Seuraavana kokeiluvuorossa kana, kesäkurpitsa, sipuli jne. Kanaa meillä syötiin jo eilen, mutta mies unohti olla suolaamatta palasta Lululle, joten jääköön toiseen kertaan, koska suolaa pitäisi vältellä ekaan synttäriin asti täysin.

Itsellä on fiilis, ettei lapsi oikeasti mitään syö, mutta onpahan viiden päivän aikana kuitenkin testattu jo kahtatoista eri ruoka-ainetta – vihanneksia, juureksia, viljaa, kalaa, kananmunaa, hedelmää ja marjoja – ja vieläpä ilman minkään näköisiä oireita (sotkua lukuun ottamatta). Määrät on niin pieniä, että tuskinpa näistä mitään vatsanväänteitä tulisikaan. Imetys on tullut ajoitettua noin tunnin säteellä ennen ja jälkeen syöttötuolisession. Nälkäisenä ei jaksaisi keskittyä ja kova aherrus lisää ruokahaluja jälkeenpäin.

Parasta sormiruokailussa on se, että isä ja äiti saa syödä oman ruokansa lämpimänä ja kaikessa rauhassa ja nauttia vauvan riemusta, kun osaa ”minä ite”.

(Lisätietoja sormiruokailusta löytyy täältä. Ja kekseliäitä reseptejä puolestaan Marjutin mainiosta blogista.)