Ruokarajoitteisena Espanjassa

21.7.15

Suomen suvi on tänä vuonna tuottanut ison pettymyksen myös meikäläiselle. Turvotukset hävisivät jaloista saman tien Välimeren kuumuuden lakatessa, mutta muita hyviä puolia tästä säästä on vaikea kaivaa (vaikka neuvolantäti sanoi, että raskaana oleville tämä on ihanteellinen kesä). Minä, joka olen perusväriltäni vaaleista vaalein, en pääse leuhkimaan harvinaisella rusketuksellani, kun ulkona ei voi käyttää kesämekkoja – ainakaan ilman legginsejä ja pitkähihaista (joskin vilustuin ja sain kuumetta pitkin lahkein ja hihoinkin, siis HEINÄKUUSSA, haloo!).

No mutta säänillitykset sikseen ja palaan vielä sen verran muistoissani taannoiseen matkaani, että raportoin toisten ruokarajoitteisten pyynnöstä hiukan espanjalaisesta/katalonialaisesta keittiöstä ja ruokakauppojen tarjonnasta maidottoman, gluteenittoman ja lihattoman ruokavalion vinkkelistä.

Maidoton


Tulevaisuudessa raportoin enemmän maitoallergiasta (jota ei siis pidä sekoittaa laktoosi-intoleranssiin!) ja vaiheista, joiden kautta kyseisen diagnoosin sain. Koska kyseessä on tila, jossa allergisen elimistö tuottaa vasta-aineita maidon proteiineja vastaan, diagnosoimaton allergia tuhoaa ennen pitkää suolinukan ja johtaa autoimmuunitauteihin (kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, Sjögrenin syndrooma, reuma yms.). Itselleni oli allergiasta ehtinyt kehittyä autoimmuuniperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta. Autoimmuunireaktion olen onneksi saanut reilun vuoden maidottomalla ruokavaliolla balanssiin. Tämän allergian v-mainen puoli on se, ettei maidon nauttimisesta tule minkään valtakunnan välittömiä oireita, kuten laktoosista tulisi, vaan oireet tulevat aina viiveellä, eikä niitä osaa yhdistää maitoon, jonka vuoksi diagnoosi jää valtaosalta kokonaan saamatta ja epäilemättä.

Kauramaitotötsä

Meidän maidottomien pitää siis välttää paitsi maitoa sinällään, myös juustoa, voita, herajauhetta, kermaa, jäätelöä jne. Suomen maitovoittoisessa kulttuurissa allergia on melko rasittava, sillä maitoa löytyy ihan kaikesta aina perunalastuista korvapuusteihin, pizzasta täytettyihin oliiveihin ja perunamuussista kermakastikkeisiin. Espanjassa maito ei ole yhtä pyhä lehmä kuin Suomessa, ei ainakaan lehmänmaito. Ikäväkseni itselläni on todettu allergia myös lampaan- ja vuohenjuustolle, joten näistäkään lempiherkuistani en Espanjassa päässyt nauttimaan.

Tyypillinen pääruoka on gluteeniton, maidoton, vhh ja
(vähintäänkin punainen) lihaton.

Onneksi suuri osa perinteisestä espanjalaisesta keittiöstä on kuitenkin maidotonta, joten kolmiviikkoinen loma sujui kulinaristisissa merkeissä: paellaa, grillattuja jättikatkarapuja, höyrytettyjä simpukoita, valkosipuli-persiljaöljyssä paistettua seepiaa, kalmarirenkaita, peruna- ja kesäkurpitsamunakasta, marinoituja paprikoita ja herkkusieniä, gazpachoa, kummeliturskaa, tonnikalafilettä riisin tai salaatin kera, artisokkalastuja, mustekalapintxoja, linssisalaattia, kurpitsakeittoa, friteerattuja sardiineja jne... Perinteinen aamiainen, täytetty patonki, ei sekään ole ongelma (toisin kuin Ranskassa), sillä voin tai margariinin sijaan leipä kostutetaan oliiviöljyllä ja tomaatilla.

Ravintoloiden ainoa miinus maidottoman näkökulmasta liittyy maitoa heruvaan jälkkäriosastoon: paahtovanukasta, crema catalanaa, jogurttia, jäätelöä, whiskitorttua, omena- ja suklaakakkua ei auta kuin ihailla muiden lautasilla, siinä missä itselle valittavaksi jää usein vain hedelmäosasto: ananasta, mansikoita, vesimelonia tms. Jotkut ravintolat tarjoavat myös sorbetteja, mutta niidenkin kanssa pitää olla supertarkkana. Sen ainoan kerran, kun erehdyin olemaan varmistamatta, ettei sorbetti varmasti sisällä maitoa, sain lopulta tietää, että maitoa tuli vahingossa nautittua (näiden pikku erheiden takia eivät maidon vasta-aineeni ole vielä yli vuoden maidottomallakaan laskeneet normaaleiksi).

Varmistetusti maidoton sorbetti!

Espanjalainen ja katalonialainen ateria kruunataan tietty kahvilla. Oma suosikkinikahvini aamiaisella oli ennen muinoin café con leche (katalaniksi cafè amb llet) eli iso maitokahvi ja ruoan päätteeksi cortado (tallat) eli espresso, tai carajillo eli espresso Baileysillä. Vaan ei onnistu enää. Kesällä paras muoto nauttia kahvi on tietysti ihanan virkistävä jääkahvi, eli café con hielo (cafè amb gel), jota minäkin sain siemailla!

Entäpä perinteiset ruokakaupat? Erona Suomeen ainakin se, ettei normisipseihin ole ängetty heraa tai muuta maitoa (perunalastuja saa myös oliiviöljyllä suomalaisten transrasvalastujen sijaan) ja tummaa suklaata saa ilman ”saattaa sisältää maitoa” -uhkaa. Myös maidonkorvikevalikoimat ovat yllättävän runsaat. Ainakin meidän reissulla jokaisen pienemmänkin ruokakaupan valikoimaan kuului kaura-, soija- ja riisimaito (esp. leche de avena/soja/arroz). Perusmarkettien lisäksi kävimme myös ekokaupoissa haalimassa luomuaurinkorasvan lisäksi kookosjuustoa (päihittää tofujuuston mennen tullen) ja vegetuotteita.

Paras välipala helteellä: nestemäinen salaatti, eli gazpacho
ja maidottomat ja transrasvattomat sipsit.

Gluteeniton


Maitoallergiani alkuvaiheessa kärsin myös gluteeniyliherkkyydestä ja olinkin vuoden päivät täysgluteenittomalla ruokavaliolla. Suoliston parannuttua tämä ja monet muut yliherkkyydet kuitenkin onneksi väistyivät, enkä enää joudu välttelemään gluteenia (maidossakin jo tarpeeksi riesaa). Vehnää en kotioloissa syö, mutta Espanjassa sitä on varsinkin ulkona syödessä melkoisen vaikea välttää. Vehnällä leivitetään kalat ja lihat, suurustetaan kastikkeet, vehnäleipää tuodaan aina ruoan kyytipojaksi ja se on myös pintxojen pohjana. Onneksi gluteenitontakin valikoimaa on paljon: paistetut ja grillatut lihat ja kalat salaatin tai perunan kera, paella, munakkaat ja monet tapakset.

Pintxoissa löytyy paljon maidottomia versioita, mutta
harvemmin gluteenitonta leipää.

Kaupoissa keliakian yleistymisen huomaa paremmin: joka kaupan hyllyt notkuvat gluteenittomia leipiä, pullia, muffinseja, croisantteja, jauhoja jne. Huoneiston vuokranneen gluteenittoman on siis viisainta syödä aamiaisleipänsä kotosalla, hotelleista gluteenitonta tarjontaa toki saa etukäteen pyytämällä

Lihaton


Maidottomuuden lisäksi ruokarajoitteisiini kuuluu myös lihattomuus. Olen ollut ovo-lakto-pescovegetaristi 18-vuotiaasta lähtien lähinnä eettisistä syistä, joskaan en myöskään jostain syystä sulattanut koskaan kunnolla naudanlihaa (syynä lienevät ne samat lehmän proteiinit, mitä maidossakin), joten lihattomuus on aina tuntunut luonnolliselta valinnalta. Kun proteiinin kulutukseni tippui maitorahkan, jogurtin, raejuuston ym. tuotteet hylättyäni, havaitsin alkavani kärsiä aminohappojen puutteesta. Kun raskauden alussa hemoglobiinikin lähti laskuun aiheuttaen heikotuksen ja hengästymisen, päätin rohkeasti kokeilla edes satunnaisia lihatuotteita, kuten kalkkunaleikkelettä, grillattua kanaa ja verilettuja! Kynnys sikaan ja nautaan on huomattavasti korkeampi, joten niitä välttelin tälläkin reissulla.

Biitsin jälkeinen snäkki: gazpachoa ja leipää.
Oikeanpuoleisella leivällä tofusalamia.

Espanjalaisissa ekokaupoissa on onneksi aivan mahtavat – ja jopa paremmat kuin Suomessa – valikoimat vegetuotteita: herkullisia seitannuggetteja ja -pihvejä, erinomaisia tofuleikkeleitä jne. Varsinaiset vegeravintolat ovat kuitenkin kortilla. Espanjalaisessa keittiössä on toki muutenkin tarjolla kasvisruokia: linssisalaattia, gazpachoa, vuohenjuustosalaattia, grillattua parsaa, pinaatticanneloneja jne. Vinkiksi, jos olet tyypillisellä kolmen ruokalajin lounaalla tai illallisella eikä pääruokalistalta löydy lihatonta vaihtoehtoa, voit tilata kaksi ruokaa alkuruokalistalta. Patonkien täytteistä vegejä ovat ainakin juusto ja perunamunakas.

Joskus etenkin vanhan koulukunnan spanskien on kuitenkin vaikea hahmottaa lihattomuutta tässä ilmakuivatun kinkun, chorizon, fuetin ja lihapatojen luvatussa maassa. Hyvä esimerkki tästä oli, kun matkasimme appivanhempien kanssa autolla Barcelonasta Costa Bravalle ja sisäinen kelloni potki siihen malliin, että ruokaa tänne ja heti! Pysähdyimme siis maantienvarren taukopaikalle (paikallinen ABC), nappasimme tarjottimet, kihvelit ja kahvelit ja astelimme ruokatiskille tilaamaan. Koska nälkäni ei enää ollut salaattiasteella, himoitsin reissun ensimmäistä täytettyä patonkia. Vitriinissä näkyivät valikoimat: kinkku-perunamunakas, kinkku-kana, kinkku-juusto ja kinkku. ”Hola! Olisko teillä mahdollisesti myös joku lihaton patonki?”, kysyin nälästä ärhäkkänä. ”Toki. Kinkku”, kuului viiksekkään papparaisen vastaus. ”Öö… jaa teillä on tofukinkkua?”, ajattelin mielessäni, mutta kärsivällisesti pyysin kuitenkin sitä kinkku-perunamunakasta ilman kinkkua. Onneksi olin jo Barcelonassa vuosikaudet asuttuani tottunut siihen, että kinkku on Espanjassa vihannes (samoin kuin Suomessa HK:n sininen), joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Minä ja masuasukki saimme vatsamme kylläisiksi.

Pau & Paula 8-v.!

p.s. Raskauden takia ruoka/juomarajotteisiin pitää tietysti lisätä myös alkoholittomuus! Espanjassa on onneksi hyvät valikoimat alkoholittomia oluita joka baarissa, ravintolassa ja kaupassa. Ainoa alkoholipitoinen, mitä olen koko 29 raskausviikon aikana nauttinut, oli matkalle osuneen 8-vuotispäivämme kunniaksi maistamani pari huikkaa punaviiniä. Nams!

Tsekkaa myös nämä

0 kommenttia

Seuraa Facebookissa