Kaksi juhannusta

25.6.15

Tällä kertaa bloggaan teille superaurikoisesta Platja d’Arosta! Tänä vuonna sattui nimittäin niin mukavasti, että pääsimme viettämään juhannusta molempien perheidemme kanssa. Suomen juhannus vietettiin Porin saaristossa harvinaisen isolla remmillä: isovanhemmat, äiti ja hänen miehensä, veli perheineen, kolme enoa ja täti. Katalonialaista juhannusta viettämässä Costa Bravalla olivat appivanhemmat, isoäiti ja miehen veli. Sukulaismiehityksellä mentiin siis molemmat juhlat. Mutta siihenpä juhannusten yhtäläisyydet melkeinpä tyssäävätkin.

Suomen möksällä (Kuva: Tuomas Kultanen)

Päivämäärä


Muualla Espanjassa jussi ei ole erityisen tärkeä päivä, mutta Kataloniassa se on vuoden tärkeimpiä juhlia, kuten Suomessakin. Kataloniassa jopa siinä määrin, ettei päivää ole protestanttisen tehokkaalla työmoraalilla siirretty lähimpään viikonloppuun, vaan juhannusaatto on aina 23. kesäkuuta ja eilinen juhannuspäivä 24.6. oli pyhä. Suomessa jussi on keskikesän juhla, mutta Espanjassa se merkitsee kesän virallista alkua.

Kokko loistaa yöttömässä yössä

Lämpötila


Sateen pieksämälle kropalle oli kieltämättä pienoinen shokki saapua Costa Bravan paahteeseen. Ei sillä, että valittaisin! Suomen jussina tunsimme itsemme onnekkaiksi, kun terassibileet onnistuivat auringossa ja sateet alkoivat vasta mantereelle palatessa. Lämpötilakin oli miellyttävät 17–18 astetta. Kataloniassa bileet alkoivat lämpöhalvauksen ja raskausturvotuksen merkeissä (jalat ja sormet paisuivat kuumuudesta haloiksi!) mittarin kivuttua yli kolmenkympin.

Romanttisert ilotulitukset (kuva: Andreu Ribas)

Kokko vs. ilotulitukset



Valoilmiöitä merellä? Kyllä ja kyllä. Suomessa veden yllä ajelehti liekehtivä kokko, jota ihailtiin rauhallisissa tunnelmissa. Kataloniassa sysipimeällä taivaalla räiskyivät kunnan tarjoamat upeat ilotulitukset, mallia Suomen uusi vuosi.

Päivä vs. yö


Suomen juhannukseen kuuluu tietysti yötön yö. (Vintti saadaan kyllä himmeäksi ihan omin avuin.) Tänä vuonna oma juhannusjuomani oli kuitenkin vähemmän päihdyttävä alkoholiton luomusiideri. (Tulee halvaksi, kun sitä litkua ei tölkkiä, kahta enempää pysty kittaamaan.) Kataloniassa pimeys laskeutui joskus ysin jälkeen. Ne, jotka eivät olleet jo auringon pistoksen päihdyttämiä, tissuttelivat cavaa, meikäläinen claraa (= 2/3 bisseä ja 1/3 sitruunalimua). Vappuvinkiksi Katalonian suomalaisille: tulipa todettua, että holiton clara maistuu ihan simalta!


Alkoholiton clara on ihan simaa! (Kuva: Maite Escandon)

Grillimakkara vs. coca


Mikä voisi olla suomalaisempi juhannusmenu kuin makkara ja muut grillituotteet? Koska en tällä kertaa jaksanut roudata paikalle omia eväitä, eli soijamakkaraa (lempparini on snadisti tulinen soijachorizo!), päädyin 18 vuoden vegeilyn jälkeen maistamaan grillattua broileria. Lisäksi tietty savulohta ja uusia perunoita sekä jälkkäriksi mansikkakermakakkua. Tänä vuonna kakkuja oli kokonaiset kolme: yksi gluteenittomalla pohjalla, toinen maidottomalla kermalla ja kolmas niille, jotka eivät vielä ole käyneet keliakia- ja maitoallergiatesteissä, kjäh, kjäh...

Katalonian juhannukseen ei kuulu mitään erityistä menyytä. Meidän porukka veti tuoretta sepiaa, mustekalaa ja lammasta. Ruokarajoitteista johtuen paikallinen juhannusherkku, coca (pullataikinasta tehty piiras, johon on upotettu karamellisoituja hedelmiä) vaihtui tänä vuonna jätskiin ja meikällä maitorajoitteisena sorbettiin.

Sama kakku, eri allergiat

Meri


Suomessa juhlapaikkana toimi suvun Selkämeressä sijaitseva saari. Avomeren läheisyyden vuoksi vesi on kesälläkin kylmää kuin Antarktiksella. Eipä sillä, että Itämeressä – tuossa tummanpuhuvassa viemäriveden, lehmänpaskan ja ydinjätteiden sekamelskassa – enää suostuisin kastautumaankaan. Katalonian biitsikämppämme sijaitsee niin lähellä Välimerta kuin fyysisesti mahdollista. Vesi on Euroopan puhtainta, turkoosia, kristallinkirkasta – ja vaikka edessä näkyy vain ulappaa – lämmintä!


Välimeren taivas savuaa tulituksista (Kuva: Andreu Ribas)

Hiljaisuus vs. infernaalinen möykkä


Suomen juhannusyössä samoilimme valoisassa metsässä (kunnes puolenyön jälkeen raskaushormonit pitivät huolen nuijanukutuksestani) nauttien puolukankukkien tuoksusta ja täyshiljaisuudesta! Välimeren rannalla kolmatta maailmansotaa muistuttava pommituksen jylinä kesti ysistä illalla neljään aamulla. Ilotulitukset eivät täällä juhlahumun luomiseen riitä, vaan ennen ja jälkeen on rantaa pommitettava papaatein, sähikäisin ja kovaäänisin pamauksin, joihin ei edes liity minkäänlaista valoilmiötä. Meikkis sammahti petiin yhden jälkeen, mutta keskellä yötä säpsähdin niin paukahduksiin kuin mahassa polskivan tytön säikähdysvoltteihinkin. Anoppi totesi puolileikillään, ettei skidi enää uskalla tänne pommien maahan tulla sikiötraumojensa takia, johon mies tokaisi, että ensi kesänä kyllä tullaan, mutta ei juhannuksena ainakaan kahdeksankuisen kanssa. We’ll see! 

Tsekkaa myös nämä

0 kommenttia

Seuraa Facebookissa